21.10.2020

Ulkomaan harjoitteluhaaveiden kärsivällisyysharjoitus

Joku voisi nyt kysyä, että onko tuossa järkeä lähteä harjoitteluun ulkomaille tällaisena aikana, että onko se turvallista tai saako siitä sen, mitä harjoittelusta on hakemassa? Minun vastaukseni on kyllä.

Johanna nojaa aitaan, jonka toisella puolella on vihreitä puskia

Harmaa lauantai Lontoossa. Kyllä, Lontoossa. Se on edelleen humiseva, kuhiseva suurkaupunki, vaikka maailma on monella tavalla erilainen kuin hakiessani harjoitteluun tänne noin vuosi sitten. Tämän harjoittelun toteutuminen oli melkoinen kärsivällisyysharjoitus, mutta tässä tapauksessa se kannatti.

Noin vuosi sitten näin opiskelijoiden intranetissä, Oivassa, ilmoituksen harjoittelupaikasta ulkomailla. Koska olen aina ollut kiinnostunut kansainvälisistä asioista, ja ulkomailla työskentelystä, avasin ilmoituksen ja tiesin heti, että sitä paikkaa haen. Lontoon Suomen suurlähetystö haki harjoittelijaa julkisuusdiplomatian osastolle, joten ei siis muuta kuin hakemusta rustaamaan.

Käytännönläheisenä ihmisenä ajattelin, että sinne on varmasti hirveästi muitakin hakijoita, joten voi olla pitkässä kuusessa päästä edes haastatteluun. Yllätys oli siis todellinen, kun sain ensin sähköpostia suurlähetystöstä ja sitten haastattelusoiton. Vuoden 2019 paras joululahja olikin kuulla, että sain harjoittelupaikan, ja samalla minulta kysyttiin, voisinko aloittaa toukokuussa 2020? Tietenkin voisin, tai niinhän sitä silloin vielä luuli.

”Itselleni lupasin, että tuuletan vasta, kun lentokoneen rattaat koskevat Heathrow’n lentokentän pintaa. Olin oppinut, että suunnitelmat voivat muuttua milloin tahansa.”

Kaikki oli valmista maaliskuussa Supon turvaselvitystä, harjoittelusopimusta, lentolippuja ja Kelan ulkomailla opiskelun tukea myöten, kun tuli pari muuttujaa matkaan. Tai oikeastaan vain se yksi, tällä hetkellä meidän kaikkien tuntema koronavirus, josta nopeasti tuli pandemia halvauttamaan koko maailman. Niinpä alkoi kova sähköpostikeskustelujen suma, jossa seurattiin tilannetta sekä Suomessa että Britanniassa. Lopulta oli pakko antautua ja myöntää, että harjoittelua lykätään hamaan tulevaisuuteen. Vaikka tilanne oli ymmärrettävä kaikilla tasoilla, niin se tympäisi kuin pientä oravaa, jonka käpy on jäässä.

Koska elämä jatkuu, niin toivoin vain keväällä tilanteen paranevan ja mahdollisuuden harjoitteluun edelleen olevan olemassa. Lopulta tuli vahvistus, että saan alkaa suunnitella lähtöä harjoitteluun. Ulkoministeriö oli antanut lähetystöille luvan ottaa harjoittelijoita, sillä pandemian tilanne oli parantunut. Itselleni lupasin, että tuuletan vasta, kun lentokoneen rattaat koskevat Heathrow’n lentokentän pintaa. Olin oppinut, että suunnitelmat voivat muuttua milloin tahansa.

Niinpä minulla oli noin kuukausi aikaa hoitaa kaikki käytännön asiat uudelleen kuntoon lähteäkseni harjoitteluun syyskuussa. Suuret kiitokset menevät koulun puolelta harjoittelusopimuksia hoitaville tahoille, ja erityisesti Outgoing Students -tiimille, jotka hoitivat paperihommat sujuvasti. Päätökset uusituista tuista tulivat nopeasti, ja jopa jokaisen opiskelijan hermoja satunnaisesti kiristävä Kela teki melkoisia voltteja, että sain tiedot tuista ennen lähtöäni.

Täällä sitä siis ollaan, harmaana lauantaina syksyisessä Lontoossa. Ikkunasta näkyy hyvin englantilainen katu, jossa on hyvin englantilaisia taloja; siitäkin huolimatta, että Lontoo ei ole kovinkaan englantilainen. Harjoittelu sujuu omalla painollaan, vaikka paikalliset koronasäännöt ovat kovia ja rajoittavat normaalia elämää paljon enemmän kuin Suomessa. Työtehtävät ovat kiinnostavia, haastavia ja monipuolisia. Suurlähetystö on tehnyt valtavasti töitä, jotta harjoittelijat pystyvät olemaan osa työyhteisöä, vaikka töitä tehdään etätyörotaatiolla: osa viikosta toimistolla, osa kotona.

”Vaikka maailma on erilainen kuin vuosi sitten, ei elämä voi pysähtyä lopullisesti, eikä kukaan voi estää sinua haaveilemasta.”

Joku voisi nyt kysyä, että onko tuossa järkeä lähteä harjoitteluun ulkomaille tällaisena aikana, että onko se turvallista tai saako siitä sen, mitä harjoittelusta on hakemassa? Minun vastaukseni on kyllä. Jos pitää terveen järjen mukana, noudattaa sääntöjä ja harjoittelun vastaanottava taho on hyvä ja luotettava, kannattaa lähteä harjoitteluun ulkomaille. Toivottavasti maailman tilanne paranee, ja kaikki halukkaat voivat lähteä, koska kokemuksena tämä on ihan mahtava. Täältä saatu kokemus ja kontaktit tulevat kantamaan vielä pitkälle.

Vinkit kaikille ulkomaan harjoittelusta haaveileville: unelmoi, ole aktiivinen, selvitä mahdollisuudet, ota kaikki annettu tuki ja neuvot vastaan, pakkaa laukut ja lähde. Vaikka maailma on erilainen kuin vuosi sitten, ei elämä voi pysähtyä lopullisesti, eikä kukaan voi estää sinua haaveilemasta. Maailma on yhä siellä odottamassa, sinne pääseminen vain voi olla vähän hankalampaa.

Lontoolaisin terveisin
Johanna Kiviniemi
OSAKOn sosiaalipoliittinen vastaava suorittamassa harjoittelua Lontoon Suomen suurlähetystössä

Yhteistyössä

Ihanaa olla osakolainen!