Aloittaessani opinnot Oulun ammattikorkeakoulussa vuonna 2016 ja kuunnellessani orientaatioviikon OSAKO-infoa en varmasti osannut kuvitellakaan, että minusta olisi vielä joku päivä johtamaan tämän opiskelijakunnan hallitusta. Edes hakiessani opiskelijakunnan edustajistoon ensimmäisen kerran vuodelle 2018, en todellakaan ajatellut, että urani opiskelija-aktiivina tulisi olemaan näin pitkä. Nyt, neljä vuotta myöhemmin, matkaan on mahtunut niin paljon, että sitä on mahdotonta tiivistää yhdeksi blogikirjoitukseksi.
Olen kuitenkin oppinut todella paljon sellaista, minkä haluan jakaa vielä viimeisenä asiana kaikille opiskelijoille jättäessäni opiskelijakunnan hallituksen. Jokainen opiskelijakunnan hallituksessa joskus toiminut omaa varmasti oman näkemyksen siitä, millaista kokemusta ja millaisia oppeja hallitustoiminnasta on mukaansa ottanut, mutta haluan uskoa, että täysin tyhjin taskuin kukaan ei ole lähtenyt.
Ensimmäinen, ja ehkä se tärkein, mukaan saamani oppi on itseeni ja omaan osaamiseeni luottaminen. Se, että olen oppinut luottamaan itseeni, on kuitenkin paljon muiden ihmisten ansiota. Kun sinulle luotetaan niinkin suuri tehtävä kuin koko opiskelijakunnan hallituksen johtaminen, jossain vaiheessa on minunkin ollut pakko miettiä sille syitä. Näiden pohtiminen on lisännyt luottamusta itseeni ja auttanut myös oman osaamiseni sanoittamisessa, josta tulee varmasti olemaan hyötyä esimerkiksi tulevaisuuden työhaastatteluissa.
Toki myös onnistumiset lisäävät luottoa itseensä. Oli kyse sitten 7000 kävijän lukuvuoden avajaistapahtuman järjestämisestä, yhdessä mahtavan tiimin kanssa toki, tai yksittäisen opiskelijan auttamisesta lukuvuositarran ostamisen kanssa, molemmat omalla tavallaan ovat näyttäneet sen, mihin minusta oikeasti on.
Samalla olen kuitenkin myös oppinut sen, että itseään ei kannata, eikä varsinkaan tarvitse pitää korvaamattomana. Mikäli työtä onkin kertynyt liikaa työpöydälle, eikä pöydän pintaa enää näy kaiken sen alta, on täysin sallittua pyytää apua muilta. Tämän taidon kanssa minulla on edelleen työtä tehtävänä, mutta olen jo nyt edistynyt sen kanssa paljon ja kiitos kuuluu hallitukselle ja työntekijöille, jotka ovat olleet aina valmiina auttamaan ja tukemaan.
Kolmas asia, jonka otan tärkeänä oppina mukaan tulevaisuuteen on se, kuinka kannattaa uskaltaa, vaikka vähän jännittäisikin ja ulkopuolelta tulisi painetta luovuttaa. Vuoden 2020 toukokuussa, jouduin todella yllättäen tilanteeseen, jossa minulle avautui mahdollisuus hakea hallituksen puheenjohtajan paikkaa. Olen varma, että vielä muutamaa kuukautta aiemmin en olisi harkinnutkaan asiaa, mutta muilta saamani luottamus osoitti, että minun kannattaa uskaltaa.
Jälkikäteen katsottuna on pakko myöntää, että koronan tuomat haasteet lamaannuttivat myös minut hetkeksi. Kuitenkin uskaltaessamme yhdessä yrittää sekä täysin uusia asioita, että vanhoja asioita uudella tavalla, ei mikään jäänyt kaduttamaan. Keskellä koronapandemiaa saimme järjestettyä turvallisia, tuhansien ihmisten tapahtumia ilman negatiivisia seuraamuksia, mutta samalla myös vietyä toimintaamme eteenpäin verkkovälitteisesti.
Vuosi edustajiston varapuheenjohtajana, viisi kuukautta hallituksen varapuheenjohtajana ja 19 kuukautta hallituksen puheenjohtajana ovat kaikki olleet tärkeä osa matkaani. Kaikesta olen ottanut mukaan jotain sellaista, mikä on kasvattanut minua ihmisenä. Jokaisessa roolissa on tullut vastaan sellaisia haasteita, jotka ovat aluksi tuntuneet täysin voittamattomilta, mutta kaikesta on selvitty. Reppu on nyt täynnä oppeja ja kokemuksia, jotka auttavat ohjaamaan minua polullani tulevaisuudessa.
