7.4.2021

Pietu Ulmissa

Onko mitään parempaa kuin tulla pahimpaan korona-aikaan opiskelijavaihtoon Ulmiin, Saksaan? Kuusi K:ta eli kourallinen keljuja kassamyyjiä ja kamala kantapään kiputila ei menoa haittaa!

Ulm on Baden-Württembergin osavaltiossa sijaitseva kaksoiskaupunki, jonka naapurina on Tonava-joen ja samalla Baijerin rajan sisäpuolella sijaitseva Neu-Ulm. Kuvassa oleva Ulmer Münster on maailman korkein kirkontorni.

Moikka! Pietu täällä taas. Ennen kuin ehdit kysymään “Onko minulta minulta nyt mennyt jotain ohi?” tai “Kuka hullu lähtee tällaiseen aikaan vaihtoon?”, esittelenkin itseni: olen 28-vuotias energiatekniikan opiskelija. Pidän metallimusiikista, oluesta, Saksasta, laulamisesta ja kai sitä vähän pitää opiskelustakin tykätä. Vastauksena jälkimmäiseen kysymykseen: minä.

“No miten pääsin lentämään Suomesta?!”
• periaatteessa helposti: en tarvinnut passin lisäksi mitään muita dokumentteja, koska Oulu ei matkustusajankohtana ollut Robert Koch Instituten mukaan riskialuetta eikä välilasku Helsingissä vaikuttanut tähän seikkaan; määränpäässä ei siis tarvinnut jäädä karanteeniin koronatestitulosta odottelemaan
• käytännössä vaikeasti: … Elämäni tärkein Nainen jäi kotiin odottamaan 😔

Olin toki jo Suomessa tietoinen siitä, että saapumisajankohtana täällä oli kaikki kiinni ruokakauppoja, apteekkeja ja sairaaloita lukuunottamatta. Vaikka en mikään outo yöllinen hiippari olekaan, olin kuitenkin helpottunut tiedosta, että öinen ulkonaliikkumiskielto oltiin purettu ennen lähtöäni. Olisi jokseenkin ahdistava ajatus, että klo 10 jälkeen illalla koti muuttuu vankilaksi. Mitä turvaväleihin ja maskien käyttöön tulee, ei täällä ole paljoa eroa Suomeen: ulkona saa olla maskitta ja julkisissa sisätiloissa virkailijat voivat tulla muistuttamaan maskipakosta, jollei maskia pue. Suomessahan kaikki pitää maskia jo muutenkin suositusten mukaisesti. Ai ei ole vai? Äkkiä kauppaan! Eiku…

Vaikka normaalina aikana vaihtoon kuuluvat tuutorointi- ja pienryhmätoiminnat kaikkine road trippeineen ja tapahtumineen oltiinkin peruttu, sain jo heti toisena päivänä kokea unohtumattoman elämyksen, kun ruokakaupassa ei suomalainen yhdistelmäkortti toiminutkaan, jouduin jättämään ostokset kassan viereen ja haahuilemaan muutamia kortteleita käteisautomaattia etsimässä. Onneksi täällä Etelä-Saksassa oli juuri tuohon aikaan yllättävät helteet, mutta epäonnekseni kärsin plantaarifaskiitista ja alkuvaiheen epäluotettavuudesta paikallisen käyttöveden puhtauteen.

Hetkinen seis!

Koska minussa on hieman telepaatikon vikaa, vaistoan ihmettelemisesi: mikä kumma on plantaarifaskiitti ja mitä tekemistä näillä kahdella viimeksi mainitulla asialla on kauppareissun kanssa?!

Tähän väliin siis pieni mainos: kirjoitan Erasmus-elämästäni myös henkilökohtaista blogia englanniksi. Käy siis sivuiltani kurkkaamassa mistä on kyse, ja seuraa muutenkin kuulumisiani, sillä siellä kerron paljon enemmän kokemastani ja mietteistäni.

Oikeastaan nyt kun miettii taaksepäin, löydän monta syytä olla tyytyväinen siitä, että aivan perinteinen vaihtarikokemus ei nyt ole pandemian takia mahdollista. Semi-introverttinä minun on helppo tutustua muihin, sillä Erasmus-opiskelijoita ei ole minun lisäkseni kuin Carlos Espanjasta ja Patryk Puolasta. Ensipuhteinani järjestin käytetyt pyörät meille kaikille, sillä pyöräily on täällä paitsi kätevin ja ekologisin tapa liikkua paikasta toiseen tulee siinä samalla tutkittua kaupungin eri kolkkia, nähtävyyksiä ja maisemia. Itselläni on tarkoitus myös kokeilla lähialueen maastoreittejä Komoot-sovelluksella, joten halusin maastopyörän.

Näitä pitäis ehkä ennemminkin kutsua juurikin “mountainbike:iksi” täällä Alppien lähellä. Täällä kannattaa muuten pyörän lisäksi lukita mahdolliset lisävarusteet vetoketjuineen varkauden uhalla, nimim. “kokemusta on”.

Vaihtaritapahtumien puutoksenkin olen onnistunut kääntämään onnekseni, sillä nyt kun ei ole ketään tulkkaamassa, olen saanut huomata pärjääväni yllättävän hyvin pelkällä B1/B2 -tason saksallani enkä pelkästään kaupoissa asioidessani vaan myös ventovieraiden lähestyessä. Ihmiset tuntuvat olevan täälläpäin todella avoimia ja ystävällisiä: asentelin pyörääni lisätarvikkeita ja eräs ohikulkija tarjosi apuaan ja työkaluja, ja toiset vitsailivat, että aionko varastaa oman pyöräni. Kävikin ilmi, että saksalaisilla on huumorintajua; se on vain erilaista ja ehkä hieman tummempaa. Jännä kuitenkin, että joiltakin kassavirkailijoilta tämä rentous puuttuu, kun asiakkaille saatetaan huutaa mm. ostoskorin unohtamisesta tai vaihtorahan kysymisestä. Noh, maassa maan tavalla.

Onnekseni mulla on myös tuttava Tonavan toisella puolella. Judith oli Oulussa vaihdossa 2017-2018, jolloin esiinnyimme myös samassa Suomi100-konsertissa yliopistolla. Hänen miesystävänsä Tobias on paikallisen Ultimate-joukkueen kapteeni, ja sain ensikosketukseni frisbeegolfiin sitä kautta. Neu-Ulmin puolella on parikin hyvää paikkaa käydä heittelemässä.

Onko parempaa tapaa elää korona-arkea!

He ovat myös tutustuttaneet minut Svaabilaiseen perinneruokaan Spätzleen, joka on käytännössä munapastaa juustolla ja paistetulla sipulilla höystettynä. Sitä nautitaan historiallisista syistä myös Saksan eteläisen rajan ulkopuolisissa maissa. Opin myös, että vehnäolut kaadetaan vehnäolutlasiin suuressa kulmassa, jotta olut ei vaahtoaisi. Pullon pohjalle jäävä hiiva pitää vielä saada pohjallisen kanssa sekoittumaan hyvin ennen kuin se kaadetaan lasiin. Prost!

Spätzle. Vehnäolutlasi vasemmalla ylhäällä.

Toki opiskelijavaihto on paljon muutakin kuin pyöräilyä ja vehnäoluesta nauttimista, sillä tulinhan tänne ennen kaikkea opiskelemaan energiatekniikkaa, tai oikeastaan energiataloutta, kuten vaihto-ohjelman nimi kuuluu: SPEEC eli Semester Program in Energy Economics. Onneksi täällä käymäni kurssit pystytään kuitenkin helposti hyväksilukemaan opintoihini. Itse asiassa näen tämän mahdollisuutena käydä kursseja joita ei välttämättä omassa kotimaisessa tutkinto-ohjelmassani opeteta, ainakaan samalla tavalla. Erityisesti kiinnostavat ”Cross Cultural Management” ja ”Leadership and Business Communication”, joiden etenkin näin monikulttuurisessa ympäristössä voisin nähdä olevan hyödyllisiä kansainvälistä uraa ajatellen. Valitettavasti tuota ensinnä mainittua kurssia ei järjestetä, mutta yritän silti kehittää heikkouksiani.

Kaikki kurssit ovat nyt alkaneet tai alkamaisillaan etänä. Siitä huolimatta alussa oli hieman hankaluuksia, kun en ainakaan itse ollut saanut hyvissä ajoin tarkkaa tietoa kurssien alkamisajankohdasta enkä linkkejä etäluentoihin. Englanniksi luentoja on helppo seurata, mutta voisi olla mielenkiintoista yrittää seurata saksankielistä luentoa nyt kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Onneksi pääsin kuitenkin kartoitustestin ja puhetaitoni puolesta tarjotuista pakollisista saksan kielen kursseista ylimmälle, sillä haaveenani on osata joskus saksaa sujuvasti.

Vielä jää nähtäväksi avataanko tälle kesää ollenkaan mm. ulkoliikuntapaikkoja, ravintoloita ja/tai terasseja. Suosikki- Neue Deutsche Härte -bändini Rammstein siirsi jo oman Euroopan kiertueensa ensivuoteen. Minulle olisi unelmien täyttymys kokea joskus NDH-festivaali, mutta jossei se tänä vuonna ole mahdollista, kenties seuraavana. Ei tämä takuulla tule olemaan viimeinen kerta Saksassa!

Yhteistyössä

Ihanaa olla osakolainen!